Synnytys

Kotona veteen syntynyt yllätysperätila

Meille syntyi vauva 28.3.2019. Kolmas lapsi ja toinen kotisynnytys, ensimmäinen joka tuli pylly edellä.

Edellinen kotisynnytys oli voimauttava ja pysyvästi elämän muuttava kokemus. Sain synnyttää veteen täydellisessä rauhassa, omaa kehoa kuunnellen ja itse valitun, luotettavan ammattilaisen tarkkaillessa. Kolmatta lasta odottaessa jännitti, voiko kaikki mennä toisenkin kerran niin täydellisesti ja kauniisti, voiko kokemus olla enää parempi. En olisi uskonut, että voidaan kokea uudelleen niin tajunnanräjäyttävä synnytys. Niin kuitenkin kävi.

Odotusaikana kuuntelin järkähtämättä omia tuntemuksia raskauden suhteen, ja punnitsin raskauden seurantaa ja mittauksia kysyen itseltäni, mitä me juuri nyt tarvitaan. Kätilön käynnillä pyysin tarkastamaan tarjontaa, kun oli ollut vähän outo tuntemus vauvan asennosta. Siellähän se istui, mutta oli aikaa vielä kääntyä oikein päin. Keskusteltiin perätilan synnyttämisestä ja siihen liittyvistä riskeistä ja päätin, että meille turvallisin paikka synnyttää vauva olisi joka tapauksessa kotona ja tästä eteenpäin luotin kehon ja vauvan toimivan tarjonnan suhteen juuri niin kuin olisi tarkoitus. Kieltäydyin neuvolassa ultraäänitutkimuksesta: en halunnut pelottelua ihmisiltä, jotka eivät ole perehtyneen koti- tai vesisynnytyksiin ja tuntui siltä, että vauva pääsi vielä pyörimäänkin halutessaan eikä tarjonnalla ollut siinä kohdassa siis niinkään väliä.

Kävin osteopaatilla ja huolehdin hyvistä asennoista. Spinning babies-harjoitteet oli tuttuja jo edellisistä raskauksista. Pian tuntuikin siltä, että vauva asettui raivotarjontaan ja neuvolassa pää tuntui syvällä lantiossa vielä rv 40+6.
41+1 alkoi tuntua siltä, että vauvan tulo olisi pian lähellä. Viikon kestäneet kevyet supistukset tuntuivat raskaammilta ja painostavammilta. Ilmoitin kätilölle ja kahdelle rakkaalle doulaystävälle, että tänään taidetaan vihdoin synnyttää. Päivän puuhailut lasten kanssa sujuivat mukavasti ja alkuillasta sain rauhan keskittyä voimistuviin supistuksiin. Yksitellen paikalle saapuvat tukihenkilöt saivat kaikki vuorollaan vauhdittaa supistuksia, kun ne välillä lopahtivat hädin tuskin tuntuviksi. Paineltiin akupisteitä, tehtiin Spinning babiesin 3 sistersiä ja kevytkosketushierontaa, saunoin, halailtiin ja supistukset ottivat taas vauhtia. Otin supistuksia vastaan suihkussa, ja ne tuntuivat erilaisilta kuin viimeksi, selän puolella. En pystynyt ottamaan supistuksia vastaan pallolla istuen, vaan piti seistä. Epäilin, että tarjonta oli vähän huono, ehkä avosuinen, mutta luotin että keho kertoisi miten autan vauvaa parempaan asentoon.

Pääsin altaaseen, tätä olin odottanut. Viime kerralla se oli vienyt kivun lähes kokonaan pois hetkeksi ja supistukset olivat olleet siedettäviä loppuun asti. Nyt supistukset tuntuivat kuitenkin kovempina ja edelleen enemmän selän puolella. Kun kalvot puhkesivat, odotin pääseväni pian ponnistamaan ja olin helpottunut. Viime kerralla ponnistaminen oli ollut nopeaa ja vauva oli syntynyt muutamalla ponnistuksella.

Supistukset kuitenkin jatkuivat entisellään jonkin aikaa ennen kuin muuttuivat hiljalleen työntäviksi ja aloin työskentelemään supistusten kanssa. Ponnistaminen kesti ja kun tunsin tarjoutuvan osan alhaalla, huomasin että se luiskahti aina takaisin sisään päin. Aloin turhautua mutta kätilö kannusti ponnistamaan rauhassa supistusten kanssa ja kokeilemaan asennon vaihtoa.

Vihdoin työntö alkoi tuntumaan raivokkalta ja tunsin, kun tarjoutuva osa venytti polttaen kudoksia. Muistin, miten helpottavalta oli viimeksi tuntunut, kun pää oli vihdoin ulkona ja tiesin, että loppu vain luiskahtaisi ulos. Nyt polte ei kuitenkaan loppunut ja kyselin, onko pää jo syntynyt. Kukaan ei vastannut. Katsoin alas. Näin pienen pyllyn.

Pelästyin hieman, mutta kätilö rauhoitteli ja kielsi koskemasta. Seuraavalla ponnistuksella syntyi pää ja kätilö nosti vauvan altaasta ja minut autettiin mukana. Vauva oli hyvävointinen ja sain hänet iholle. Isosisaruksia heräteltiin katsomaan vauvaa, tunnelma oli hilpeä ja yllättynyt.

Olen todella iloinen, etten tiennyt vauvan perätilasta etukäteen. Tieto erilaisesta tarjonnasta olisi vaikuttanut varmasti mielenrauhaani ja synnytyksen edistymiseen. Kaikki sujui juuri, kuten toivoinkin: luonnollisesti ja rauhassa.

– Maria, 27, Riihimäki

Kerro muillekin!