Nautinto

Nautinto – halu haluta

Jos kerron ensin hieman itsestäni. Olen 34-vuotias ja luotsaan kolmen lapsen karavaania yksin. Meidän perheessämme vittu on voimasana ja klitoris on nimetty lapsen toimesta pimppikarkiksi. Lähestymistapani on usein melko pragmaattinen ja kirjoitan tähänkin pillu, jos minusta siltä tuntuu. Ymmärrän, jos joku sitä hätkähtää, mutten kuitenkaan pyydä anteeksi. Anteeksipyytelyn päivät ovat osaltani ohi.

Haaveilin lapsista vuosia ja toiveeni toteuduttua – moninkerroin – humpsahdin yhteen elämäni tärkeimmistä rooleista todenteolla. Älkää ymmärtäkö väärin; äitiys, vanhemmuushommat ja koko genre on ollut minulle todella tärkeitä ja nautin niistä suunnattomasti. Olen saanut paljon aikaan myös toisten perheiden hyväksi. Uuden roolin otteessa painoin kuitenkin alas jotain mitä olen; fyysinen, aistihakuinen, nautinnonjanoinen, itselleni sopivasti rietaskin. Jatkuvien hormonimuutosten, vaippapyykin, puistoreissujen, vertaisryhmien, makaronilaatikoiden ja ketsuppitahrojen sekä yhden lapsen erityistarpeiden keskellä unohdin yhden suuren, tärkeän osan minua. Unohdin haluta. Unohdin miltä tuntuu haluta. Ja sitten koitti päivä, jolloin halusin haluta. Halusin olla kaikkea sitä mitä olen. Ymmärsin, etten voi olla sitä, ellen saa hengittää. Ellen saa aikaa löytää kadonnutta minua. Samalla ymmärsin, että silloisessa parisuhteessa lasteni isän kanssa se ei ole minulle mahdollista. Ja sitten saapui se päivä, jolloin halusin. Sitä seurasi päivä, jolloin erosin.
Pääni sisällä kumisi kysymyspatteristo. Kuka olen? Mitä haluan? Mitä haluan olla? Mitä saan haluta?

Sain ensimmäisen orgasmini 11-vuotiaana ja se onkin ollut minulle aina mutkatonta. Kuitenkin kaiken pohdinnan ja ahdistuksen keskellä oli kuukausien jakso, jolloin en kyennyt saamaan. Yhtäkkiä paras unilääkkeeni, pahantuulenpoistajani oli saavuttamattomissa ja menin solmuun. Mitä jos en saa enää ikinä? Minun on PAKKO saada! Apu tuli yllättävältä taholta. Tapasin 20 vuoden jälkeen lapsuuden ystävä, ensimmäinen poikaystäväni, jonka kanssa vaihdoimme haparoivat ensisuudelmat eräällä talvileirillä. Kuulumisien vaihdon lomassa sain uuden perspektiivin ja kun näin itseäni ulkopuolisen silmin, katsoin itseäni uudella tavalla. Joskus ulkopuolelta tuleva kehu saa päänsisäisen kelan takaisin kohdalleen ja minun kohdallani se toi orgasmit takaisin. Hiljalleen otin askelia kohti vastauksia. Kuuntelin enemmän halujani ja etsin nautintoa yksinkertaisista asioista – miten haluan pukeutua, mitä haluan itselläni ilmentää. Olen aina halunnut käyttää näyttävää punaista huulipunaa, mutten ollut rohjennut. Ajattelin, etten voi vetää sellaista huomiota puoleeni, koska olen liian tavallinen, en ole riittävän rohkea ja riittävän kaunis. Astuin epämukavuusalueelleni ja kokeilin. Ja miten hyvältä se näyttikään! Miten hyvältä se tuntui! Kukaan ei kommentoinutkaan pahasti! Ja huomasin, että oikeastaan huuleni ovat erittäin kauniin muotoiset ja minähän olen kyllä ihan nätti. Tämä sisäinen hyväksyntä näkyi ulos ja ulkoinen hyväksyntä vahvisti sisäistä hyväksyntää. Hiljalleen aloin kuuntelemaan sisäistä ääntä, joka kertoi unohdettua tarinaa seksuaalisuudestani.

Seksuaalisuuteni ei ole koskaan mahtunut valmiiseen lokeroon ja aiempien rikkovien kokemusten vuoksi olin painanut sitä sammuksiin. Täysin uusi pohdinta siitä millainen nainen olen, tuotti tulosta. Sinkkuäitinä heittäytymisen hetket ja mahdollisuudet ovat hieman rajallisempia kuin ne olivat alle parikymppisenä. Mutta niitäkin tuli. Yksityiskohtiin paneutuminen ja arjen nautintojen syleily kasvatti varmuutta ja seksi tuntui taas omalta, joltain mikä on minua. Ja se oli hyvää. Lopulta kohtaaminen ihmisen kanssa, joka jakoi kanssani hämmästyttävän samanlaiset halut, joka oli täysin läsnä ja jolle saatoin olla täysin avoin ja läsnä, avasi viimeisetkin portit. Vihdoin minun seksuaalisuuteni oli paitsi hyväksyttyä, se oli jopa toivottua. Arvostettua. Olin tullut kotiin ja minut nähtiin kokonaisena. Ei roolista toiseen hyppääminen silti helppoa ollut – eikä ole edelleenkään. Ristiriidat kuitenkin kuuluvat elämään ja niiden tuomasta jännityksestäkin voi löytää nautintoa.

Orgasmittoman kauden jälkeen löysinkin itseni tilanteesta, jossa oikeassa tunnelmassa ja oikeassa seurassa saatoin laueta ilman kosketusta – jotain, jolla olin viihdyttänyt itseäni 16-vuotiaana koulumatkoilla. Karistin estoja ja siihen vastattiin hyväksynnällä. Päädyin uskomattomien tapahtumien keskelle ja kysyin itseltäni useamman kerran, että kenen elämää oikein elän. Minun! 33-vuotiaana uskalsin syleillä itseäni juuri sellaisena kuin olen. Löysin itsestäni ihmissuhdeanarkistin ja päätin, ettei elämän tarvitse mahtua lokeroon, vaan siitä voi tehdä juuri omanlaista.

Aistihakuisena nautintoani voimistaa ne pienimmätkin yksityiskohdat. Miltä asiat näyttävät, kuulostavat, tuoksuvat, maistuvat. Miltä eri pinnat ja materiaalit tuntuvat ihoa vasten, miten eri tuntemukset muuttuvat ja kuinka intensiteetin muutos vaikuttaa minuun. Nautintoani lisää tunnistaa, miten orgasmin lähestyessä kosketuksen yksityiskohdat katoavat ja on vain täysin valtaansa ottava euforinen hyvänolontunne. Miten kuuloni sumenee, hajuaistini terävöityy, maailma ympärillä hämärtyy, orgasmi kiipeää varpaista ylöspäin kevyesti pistellen, räjähtää lantiossani ja ympärilläni on vain tyhjää, pimeää ja painotonta. Miten orgasmi ympäröi minut, ottaa koko vartaloni haltuunsa ja tuo primitiivisen tarpeen tarttua johonkin, etten putoaisi. Nautintoani lisää myös tieto siitä, että kuulemma nauran tullessani ja silmissäni on lempeä katse. Miltä tuntuu palata orgasmin jälkeen takaisin painovoiman pariin – tai lähteä uudelle matkalle.

Oman kehon, mielen ja halujen hyväksyminen on vahvasti feministinen teko. Viimeisin oivallukseni on ollut se, miten tämä tekee minusta voimakkaan ja vahvan. Ilman ulkopuolista painetta, vain sisältä kumpuavaa voimakasta energiaa, josta voi ammentaa muillekin elämän osa-alueille. Ja se on parasta mitä nautinto voi tuoda – vaatteet päällä.

– Helmi

Kerro muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *