Kuolema

Surun muoto

Suru muuttaa muotoaan, sanotaan.

Minun surullani on sinun muotosi,
se on hyvin pienen vauvan muoto
joka on kuollut
ja jonka pieni käsi
nojaa leukaan.

Välillä suru kulkee rinnallani tyttönä
jonka kättä pitelen kädessäni.

Viime yönä suru olin minä itse
sen lapsen hahmossa joka joskus olin.

Joskus suru on sen tietyn rakennuksen seinä,
joka vilahtaa bussin ikkunasta.

Tänään suru oli ulkoa tulviva auringon valo
jota sinä et näe.

Eilen se oli kissa
jonka kanssa näin sinun leikkivän
kun sydämesi vielä löi.

– Valerie

Kerro muillekin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *