Synnytys

Upea kolmas voimaannuttava synnytykseni

Tasan vuosi sitten iltapäiväkahden aikoihin puutarhan vanhan vuorimännyn juuria repiessäni alkoi tuntua ensimmäisiä tuntemuksia synnytyksen alkamisesta. Se tuntui jännittävältä ja innostavalta – pian näen tuon ihanan ja rakkaan lapseni, jota en vielä tunne!

Pari tuntia huhkin puutarhahommissa iloiten jokaisesta supistuksesta. Miehen tultua kotiin ja puutarhahommien tultua päätökseen menin suihkuun ja laitoin tensin. Pari tuntia kului ruokaa laittaessa, koitin syödäkin, ei oikein maistunut. Isovanhemmat haki isoveljet hoitoon ja minä hukuin synnytyskuplaani synnytyslaulun myötä.

Kävin saunassa ja savustin miehen äkkiä ulos, kuumat löylyt helpottivat supistuksia. Saunan jälkeen kaduin, että menin, niin paljon se väsytti. Huilasin hetken sohvalla ja kuuntelin Kumea soundin musiikkia. Doula tuli meille klo 21.00, enkä enää halunnut juurikaan puhua.

Mies ja doula painoivat vuorotellen lantion akupisteitä, minä kädessä olevaa itse. Doula ehdotti sairaalaan siirtymistä, en olisi halunnut mennä vielä, mutta perusteli sillä, että myöhemmin voisi olla ikävää olla autossa. Automatka olikin aika kurja, olin polvillani takapenkillä ja haistelin eteeristä öljyä. Onneksi matka kesti vain kymmenen minuuttia.

Sairaalan alaovella kello näytti 22.00. Mentiin suoraan saliin. Kieltäydyin sairaalavaatteista ja puin oman mekkoni. Kätilö olisi halunnut minut makaamaan, jotta voi ottaa käyrää. Kieltäydyin makaamasta ja ehdotin sen ottamista kontillaan, koska siihen asentoon kehoni minut ohjasi. Kätilö puhui tylysti, miten sitä ei voida ottaa kuin makuullaan. Kyseenalaistin tämän, koska me emme olleet edes kokeilleet vielä ja huomautin minä-viestillä, miten hänen tapansa puhua minulle ärsyttää minua, eikä minua saa ärsyttää, koska synnytän nyt ja se voi hidastaa synnytystä (”jokunen” Aksyn ilta takana, onneksi). Kätilö havahtui tähän, kun kommentoin hänen tavastaan puhua minulle tylysti ja olikin paljon lempeämpi jatkossa. Käyrät saatiin otettua kontillaan, doula piti anturia varmuuden vuoksi miehen painaessa lantiota supistusten aikana. Kohdun suun tilanteen annoin katsoa makuullaan, annoin hänelle yhden supistuksen välin aikaa. Olin 8cm auki ja pian menikin jo vedet. Muutaman supistuksen jäkeen aloinkin jo ponnistaa sängyn päätyyn nojaten ja 8 minuutin päästä syntyi meidän kolmas täydellinen poikamme kello 22.33.

Sain vauvan rinnalle ja ponnistin istukan pian sen jälkeen.

Kätilö vaati kovasti, että vielä pitää antaa oksitosiinipiikki, josta olin rutiinina kieltäytynyt. Vauvan ollessa rinnalla, en jaksanut vääntää enää kätilön kanssa ja annoin pistää oksitosiinin hänen mielikseen. Tätä kyllä jälkikäteen harmittelin, koska se laski verenpaineitani ihan turhaan.

Vauvan ollessa 14h ikäinen pääsimme kotiin.

Tänä heinäkuisena iltana tuo upea lapseni täyttää yhden vuoden, samalla niin ihanaa ja haikeaa.

(tarina kirjoitettu heinäkuussa 2018)

– Heidi, 32, Pori

Kerro muillekin!